Maailma on liikaa

San: P Tammela Säv: Suno AI Kun maailma on mulle liikaa. Ja maa jalkojeni alla kuin liimaa. Tarttuvaa kuonaa,joka liikkeeni estää. Enkä irti siitä enää saa kenkää. Kun taivas on mulle ihan musta. Ja vettä kuin saavista niskaani kaataa. Kylmää niin,mikä mut läpeensä uittaa. Enkä mistään löytää voi paikkaa kuivaa. Sä silloin tulet. Ja mut maasta irroitat. Tulet,ja mun tieni jälleen raivaat. Sä mut kuivaat. Ja mua lämmölläsi hoivaat. Näytät mulle paikan suojaisan. Kun maa mun edessäni halkeaa. Ja mä railoon syvään putoan. Niin loppumaton on syvyys sen. Sieltä ylös kiivetä koskaan pystyis en. Kun aurinko ei esiin tänään tullutkaan. Ja pimeys mua estää näkemään. En liikkua minnekään uskalla. Yö mut peittää mustalla viitallaan. Sä silloin tulet. Ja mut kuilusta nostat. Tulet ja tieni tasoitat. Sä pimeyden karkotat. Ja valollasi mut vapautat. Pelkoni mennä pois saa. Sä silloin tulet. Kun sua eniten tarvitsen. Tulet ja mua autat. Aina tuet ja mieltäni nostat. Ja sä mulle niin merkitset. Ihan kaikkea mulle merkitset.